-
Sähköpyöristä ja pyöräkärryistä
Helmikuussa 2016 tunsin rakkautta heti ensi polkaisulla. Eka sähköpyöräni oli tuolloin markkinoiden halvin, GZR taittuvalla rungolla, ja ostin sen verkkokaupasta. Sillä suhasin päivät kaupungilla palaverista toiseen ja töiden jälkeen velodromille tai Taliin treeneihin. Hyvin pian ymmärsin, että Helsingissä ei ole mitään toista yhtä nopeaa tapaa liikkua kuin sähköpyörä. Halvalla ei tässäkään tapauksessa saa hyvää. Pyörän ergonomia oli mitä oli, ja sen käyttö perustui täysin siihen, että akussa riitti virta. Ei mitään järkeä yrittää ajaa ilman sähkötoimintoa. Kolme vuotta tämän kanssa kuitenkin elelin, ennen kun päivitin seuraavaan. Sähköpyörien hinnat liikkuvat 800-3000 euron paikkeilla. Kyse ei ole siis mistään pikkuinvestoinnista. Pyörät ovat myös rosvomarkkinoilla suosittuja, joten senkään vuoksi en uskalla ihan noihin…
-
Ensikengät vauvalle
Aluksi selvennös: Ensikengillä tarkoitan kenkiä, joilla vauva (ei se kyl kohta enää mikään vauva ole, 10kk pikku-vilperi) seisoo jo, ei vain istuskele rattaissa. Niin, että kenkiä pitäisi hommata! Ajattelin ensin, että ostan nyt kirppikseltä jotkut lenkkarit ja menköön niillä, eihän se paljoa kävele ja sit ne menee likaseksi kuitenkin 🙂 Sitten onneksi välähti. Olemme tarkoituksella pitäneet vauvaa paljain jaloin kotona koko ajan, se on ilmiselvästi helpottanut konttauksen ja seisomisen ja nyt 9,5kk vanhana kävelemisen alkeita. Ymmärtäähän sen, olen paljain jaloin itsekin kotona ja esim. kesäisin mökillä, tuntuu, että se tekee hyvää jalkapohjille ja seisomiselle kokonaisuudessaan. Tästä intoutuneena etsin tutuista Facebook-ryhmistä josko joku muu olisi miettinyt samaa. Minuutin päästä eteeni aukesi…
-
Virtuaalijuhlat – Baby Showerit etänä!
Korona-aika tuo tullessaan vaikka minkälaisia kokemuksia. Meikä on päässyt jo kokemaan etänä muutamat baby showerit, nimiäiset, synttärit, illanistujaiset, peli-illan… Ihanaa, että tällaiset ovat mahdollisia vaikkakin vaatii meiltä kaikilta paljon sopeutumista ja vaivaa myös valmisteluun ja hommien vetämiseen virtuaalisesti. Teemme Ennan kanssa työksemme fasilitointia ja nykyään sitä siis myös enenevissä määrin virtuaalisesti, sekä töissä, että koulussa. Paljon puhutaan kokousten vetämisestä etänä, mutta liikaa ei vielä tule kokemuksia ja vinkkejä tällaisten vapaa-ajan juhlien houstaamisesta. Ajattelin siis jakaa yhden teille tänään. Baby showerien suunnittelu ja pitäminen ovat hauskaa puuhaa, aihe on iloinen ja kepeä ja monesti iso painoarvo on panostaminen visuaalisiin puitteisiin ja henkilökohtaisiin kohtaamisiin ja jutteluihin. Eli kaikkeen siihen mikä etänä on…
-
Rokottamisesta
Jos tunnet minut, tiedät että olen niitä ihmisiä keneltä saa erittäin helposti mielipiteen asiaan kun asiaan. Usein jopa ihan kysymättä. Vanhemmuuteen olen kuitenkin pyrkinyt parhaani mukaan suhtautumaan joustavasti ja vältän tietoisesti vahvojen näkemyksien muodostamista ja viljelyä (aina tässä kuitenkaan onnistumatta). Vanhemmuutta on monenlaista ja toisten mustavalkoinen arvostelu on urpoa. On kuitenkin kaksi asiaa joihin minulla on erittäin vahva näkemys ja joita kohdatessani avaan satavarmana sanaisen arkkuni… Mielestäni ihmiset jotka altistavat lapsensa passiiviselle tupakoinnille sekä ne jotka jättävät lapsensa rokottamatta ovat idiootteja. Jälkimmäiset idiootit vaarantavat oman lapsensa terveyden lisäksi myös koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin. Vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen, saimme kutsun mukaan rokotetutkimukseen. Oli heti itsestäänselvää, että osallistumme tutkimukseen. Miksi? Uusia kehittyneempiä…
-
Vauvan kanssa hissittömässä talossa
”Voi perkele” manailin kavutessani portaita meidän kämppään neljänteen kerrokseen ollessani seitsemännellä kuulla raskaana. Taisin miehenkin manailla, roudatessaan samoihin aikoihin meille nuo kuvassa olevat vaunut 😀 Hissittömyys hermostutti meitä aika paljon vauvaa odottaessa, lähipiiri suhtautui myös joko huvittuneesti tai hieman pohdiskelevampaan sävyyn… Meillä haastetta ei tuonut pelkästään se, että asuntomme tosiaan on ylimmässä kerroksessa, vaan myös se, että oma pyörä/vaunuvarastomme on maan alla, portaita pitkin pitää siis sinnekin laskeutua. Ensimmäinen iso etappi oli päästä sairaalaan synnytyksen alkaessa. Muutama supistus tuli portaiden tasanteiden välissä, siinä sitten hengiteltiin ja taas menoksi. Eipä siinä oikeasti mitään, onneksi ei ollut vielä pahoja kipuja. Selvitimme siis ensimmäisen rastin! Kun palasimme vauvan kanssa kotiin, olin onneksi tosi…
-
Kantaminen on ihanaa
Ennen lapsen syntymää olen kaukaa ihaillut niitä typpejä, joiden takin alta on pilkottanut pikkuinen pipo tai hiuspehko. En myöskään tiedä oikein mitään sen hellyyttävämpää näkyä kuin kantoon simahtanut lapsi. Joten kantaminen oli jotain mistä salaa vähän haaveilin. Mulla oli siitä johtuen trikooliina, rengasliina ja Manducan kantoreppu valmiina kaapissa odottamassa kun tultiin synnäriltä kotiin. Sektioarven sekä heikon keskivartalopidon takia kuitenkin jännitin ja lykkäsin kantamisen aloitusta (mun maalaisjärjellä sanoisin, että oli myös fiksua lykätä). Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen varmistin neuvolantädiltä, että mitä voin tehdä arven näkökulmasta. Hän vakuutteli, ettei kantaminen ole este jos arven päälle ei tule mitään ja muistutti, että oman jaksamisen mukaan ja rauhallisesti harjoitellen kannattaa aloittaa. Rengasliinaa kokeilimme samana…
-
Vauva tuli taloon
Olen elämäntapajärjestäjä. Ja jos teini-ikäisen Ennan vanhemmilta kysyttäisiin, maailman pahin sottapytty. Uskon näiden kahden asian liittyvän toisiinsa. Olen varmaankin jossain kohtaa elämän varrella oivaltanut, että kaaoottisuudelle on tilaa vain järjestelmällisessä elämäntyylissä. Tämä järjestämisinto osuu kaikille elämän osa-aluille, joista kotini on se tyypillisin uhri järjestysvimman iskiessä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viihdyn epäjärjestyksen keskellä. Olemme puolisoni kanssa eläneet viime vuodet melko avarassa, siistissä ja ainakin ulospäin (eli kaappeja ei lasketa) on näyttänyt siltä, että järjestyksen huushollissa. Huonekalumme ja sisustuksemme on hyvin perinteinen skandinaavisen vaalea, sohvien verhoiluja myöten. Voisi sanoa, että kotimme on edustanut kahden työssäkäyvän keski-ikäisen aikuiselämästä nauttivan ihmisen asumusta. Kylässä silloin tällöin asunnossamme vierailleet lapset ovat lähinnä nauttineet vapaasta temmellystilasta.…
-
”Nauti nukkumisesta nyt vielä kun voit”- sanoo sadisti
Tänä aamuna se iski. Otsikossa oleva lause on häirinnyt mua aina. Tuntuu, että se on vanhemmalta toiselle siirtyvä katkeruuden ja vahingonilon sekoitus. Ikään kuin passataan paska olo eteenpäin ja oma olo helpottuu 😀 Tänään sitten tajusin, että ihan oikeasti. Toi lause pitäisi olla kielletty, mutta vähän eri syystä. Meillä on valvottu noin viikko enemmän kuin ennen. Heräämisiä on kaksi per yö. Ennen ei ollut yhtään. Eli joo, meillä menee edelleen ihan hyvin, mutta jokainen herääminen kesken unien on kuin pientä kidutusta. Juuri 6kk täyttänyt vauvamme on ekaa kertaa flunssassa, sen takia annamme tietysti myös periksi opitusta yörytmistä. Tämä myötä olin jo ajatellut sanoa Ennalle päivemmällä, että varmaan hänen muutaman kuukauden…
-
Mitä viimeinen vuosikymmen on tarjonnut minulle
Tämä vuosikymmen oli ensimmäiseni aikuisena koettu. Olin sen alussa 25-vuotias, juuri avoeron tehnyt uraohjus, jonka viikonloput olivat vähintään yhtä vauhdikkaita kun työntäyteiset arkipäivät. Treenasin aivan hulluna, olin juuri löytänyt crossfitin ja juossut elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Vauhtia oli lasissa noin 150km/tunnissa. Täyttäessäni kolmekymmentä, totesin, että vuokra-asuminen saa riittää. Haluan oman kodin. Helsingin vuokrataso on sen verran kova, että siinä vuokranmaksun ohella käsirahan kerääminen on melko hidas projekti. Tein suunnitelman ja päätöksen ”säästövuodesta”, jonka ajaksi muutan vanhempieni luokse heidän ihanaan omakotitaloon Keravalle. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni tästä mahdollisuudesta. Tämä oli taloudellisesti upea mahdollisuus, mutta erityisen iloinen olen siitä, että sain jakaa heidän kanssaan aikuisiällä asumisen. Koen että se on vahvistanut suhdettani molempaan…
-
Hei, me maistellaan!
Lähdimme maisteluissa liikkeelle 4kk iässä, ei jaksettu venata enää kauempaa. Vauva oli jo kärsimättömänä tsekkaillut meikäläisten syömistä muutaman viikon, nyt oli hänen vuoronsa. Tässäkin varmaan aloitusajankohtaa kannattaa miettiä oman harkinnan avulla, ohjeita on joka junaan, aikaisemmasta myöhempään. Me päädyttiin tähän, koska vauva on syönyt kuin härkä koko pienen ikänsä ja osoittanut kiinnostusta ruokaan jo hyvän aikaa. Me ollaan myös korvikesyöjiä eli imettämiseen liittyvistä seikoista ei tarvinnut huolia. Kuten kaikki tuoreet (ja ekan lapsen) vanhemmat, tankkasin tietoa joka suunnasta ja onneksi hyviä vinkkejä löytyikin suht helposti. Neuvolan listat kävimme ensimmäisenä läpi ja kirjastosta haimme aivan mahtava kirjan: Outi Väisäsen Samasta Padasta. Siinä on reseptejä ruoista, joita voi valmistaa koko perheelle 4kk…