Vauvan kanssa hissittömässä talossa

”Voi perkele” manailin kavutessani portaita meidän kämppään neljänteen kerrokseen ollessani seitsemännellä kuulla raskaana. Taisin miehenkin manailla, roudatessaan samoihin aikoihin meille nuo kuvassa olevat vaunut 😀

Hissittömyys hermostutti meitä aika paljon vauvaa odottaessa, lähipiiri suhtautui myös joko huvittuneesti tai hieman pohdiskelevampaan sävyyn… Meillä haastetta ei tuonut pelkästään se, että asuntomme tosiaan on ylimmässä kerroksessa, vaan myös se, että oma pyörä/vaunuvarastomme on maan alla, portaita pitkin pitää siis sinnekin laskeutua.

Ensimmäinen iso etappi oli päästä sairaalaan synnytyksen alkaessa. Muutama supistus tuli portaiden tasanteiden välissä, siinä sitten hengiteltiin ja taas menoksi. Eipä siinä oikeasti mitään, onneksi ei ollut vielä pahoja kipuja. Selvitimme siis ensimmäisen rastin!

Kun palasimme vauvan kanssa kotiin, olin onneksi tosi hyvässä fyysisessä kunnossa. Pystyin kantamaan vauvaa kantokopassa ja jaksoin kävellä. Toki mieheni hoiti melkein kaikki kantamiset ekojen viikkojen aikana eli sekin helpotti minua paljon. Elimme tällöin myös loppukesän aikaa, joten vaatteita ja tavaroita ei tarvinnut niin paljoa raijata edes takaisin.

Syksyn aikana vauva alkoi (yllättäen!) painaa aika paljon enemmän ja ison kantokopan raijaaminen alkoi tuntua päivä päivältä vaikeammalta. Tässä vaiheessa tajusimme hankkia pehmeän kantokopan, joka oli kevyempi JA se mahtui paremmin mm. pieniin hisseihin, joita monissa harrastuspaikoissa Helsingin keskustassa on. Tämä olisi ollut ihan paras juttu jo heti vastasyntyneestä lähtien. Suositukset siis tälle! Meillä oli Britaxin peruskoppa, oikein hyvä kapistus.

Alkutalvesta tajusin myös, että naapurirapussamme on maan tasossa oleva pyörä/vaunuvarasto ja pyysin sinne erillisen avaimen. Tämä oli oikeasti mieletön pelastus. Eli jos teillä on sama tilanne kuin meillä, tiirailkaa josko taloyhtiöstä sattumalta löytyisi parempaa vaihtoehtoa vaunujen säilyttämiseen. Vauvan ollessa 5kk vanha aloimme jättää vaunut koppineen kaikkineen varastoon ja nykyään kannamme vain vauvan ylös, homma sujuu ja kunto ainakin pysyy hyvänä =)

Satunnaisena vaihtoehtona vaunuille, aloimme käyttämään Manducan kantoreppua vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen. Sen kanssa portaissa meno oli tosi vaivatonta ja käytämme sitä lyhyisiin reissuihin ja matkoilla ollessamme edelleen. Tämä myös auttoi minua, kun molemmissa käsissä todettiin rasitusvammat vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen (Vaiva alkoi yllättäen raskausaikana, ilmeisesti aika tavallista ja johtuu raskaushormoneista. Tämä saatiin onneksi lopulta fiksattua kortisonipiikeillä).

Viimeisenä nostona, kiitos tälle ihanalle aikakaudelle, jolloin kotiinkuljetuspalvelut ovat rantautuneet myös tänne pohjolaan! Aloitimme ruokatilausten tekemisen jo ollessani raskaana. Meille tämä on ihan elintärkeä homma, koska vauva syö pelkästään korviketta. Aivan JÄÄTÄVÄ roudaus niissä purkeissa, vähän säälittääkin kuljetuspalvelun henkilöstö, joka hikipäissään niitä ja muita tavaroita meille kantaa =).

Isoimmat opit meille hissittömyydestä ovat olleet:

• Panosta hyvään ja kevyeeseen kantokoppaan/turvakaukaloon
• Harjoittele ja aloita kantorepun käyttö mahdollisimman nopeasti
• Selvitä helpoin paikka säilyttää rattaita, kannattaa kysellä reippaasti, yllättäviä ratkaisuja saattaa löytyä
• Aloittakaa ruoan ja kaiken mahdollisen tilaaminen kotiinkuljetuksen viimeistään, kun olette vauvan kanssa kotona. Kokeilkaa mieluiten jo kerran odotusaikana niin tiedätte, miten homma toimii.
• Ja tärkeimpänä: Hissittömässä talossa voi asua vauvan kanssa aivan erinomaisen hyvin, ei siis huolta!