Positiivinen synnytystarina

Olen aina karsastanut synnytyksen ajattelua. Kipu on se, mitä pelkäsin eniten. En ole niitä, jotka ajattelevat synnytyksen taivaallisen voimaannuttavaksi naiseuden huipentumaksi, joka on pakko kokea. Monesti olen sanonut, että lapsia voisin hankkia, mutta synnytystä en haluaisi kokea. Odotukset eivät siis olleet korkealla. 

Kun tilanne on tämä ja epäilys kuumottaa niskassa, toimin aina samalla tavalla. Otan asioista niin paljon selvää, että ymmärrän mahdollisimman paljon asiasta. Tämä hälventää pelon tunteita. Luin blogeja ja kokemuksia, kävimme mieheni kanssa yksityisessä synnytysneuvonnassa ja saimme myös yksityiskäynnin Naistenklinikalle, pelkolähetteellä. Tämä oli paras pelon hälventäjä minulle. Pääsimme rauhassa näkemään synnytyssalin ja saimme kysyä kätilöltä kaikki kysymykset mitä mieleen juolahti ja samalla hän kirjasi toiveitamme ja pelkojamme koneelle, jotta kaikki meitä hoitavat henkilöt varmasti näkevät ne synnytyksen aikana. Mahtavaa. 

Vaikka meillä oli kaiken maailman tens-laitteet (vuokrasin Ipanaiselta), jumppapallot (Clasulta löyty hyvä ja halpa), suihkujakkara (Ikeasta), guasha-kampa (esim. tää Ruohonjuuren) ja mieheni oli opetellut kipua helpottavaa hierontaa, ei synnytykseen tietenkään osaa varautua kuin tiettyyn pisteeseen asti. Kun lapsivedet menivät yön pimeinä tunteina, tuli kaikki aivan yllätyksenä. Mutta positiivisena yllätyksenä. Olin aivan täpinöissäni, sellaisessa endorfiinipöllyssä. Tuntui samalta kuin jännitys ennen isoa esiintymistä ja minulla oli vahva fiilis, että tästä selvitään hyvin. 

Naistenklinikka tarjosi upean ja turvallisen kokemuksen ihan siitä ensimmäisesti yöllisestä neuvontasoitosta lähtien. Rehellisesti voin sanoa, että sain parhaan asiakaskokemuksen, mitä olen ikinä kokenut. 

Koska synnytys alkoi lapsivesien menolla, saimme rauhassa odotella kotona aamuun asti. Aamupalan jälkeen lähdimme Meikkua kohden taksilla, olin varannut jätesäkin ja pyyhkeen penkin suojaksi, mutta ei sitä lapsivettä tullut niin paljoa (kaikkien onneksi). Saimme ohjeen odotella vielä iltapäivään asti, selvisin tässä vaiheessa vielä hyvin tens-laitteen avulla. Se oli minulle aivan mahtava apu, ensi minuuteista ihan loppumetreille asti. Suosittelen ainakin testaamaan. Suihku taas ei mulle toiminut apuna ollenkaan. Guashakampaa käytimme hieman myöhemmin selän hierontaan ja jumppapalloa käytin myös kotona, sekä synnytyssalissa.

Iltapäivällä pikkuhiljaa supistukset alkoivat kovenemaan ja illan myötä aloimme pikkuhiljaa pääsemään tositoimiin. Vaikka synnytys virallisesti oli kestänyt jo pitkään, ei kipuja ollut paljoakaan, enkä tuntenut itseäni mitenkään uupuneeksi. Kun kipu yltyi, sain miltei heti pääsyn osastolle ja sieltä synnytyksen käynnistämistä edistävää lääkettä sekä kipulääkettä. Tämä vaihe ei onneksi kestänyt kauan, koska kipu oli silloin pahempaa kuin olen kokenut ikinä. Sen kyllä kesti, mutta tuntui, että olin aika rajoilla sietokyvyn kanssa. Uskon, että tässä vaiheessa myös se kuuluisa synnytystranssi oli mukana isoiten. Mulla se tuntui sellaiselta sisäiseltä voiman puuskalta, elimistö täynnä adrenaliinia, kuin valmiina johonkin räjähdykseen (sitähän se vähän onkin, ehheh…).

Tässä vaiheessa pääsimme vihdoin synnytyssaliin ja loppu oli aivan huikean hieno kokemus. Ilokaasu toimi mulle ihan superhyvin, sain myös epiduraalin ja pudendaalipuudutuksen. Näiden avulla en tuntenut kipua missään vaiheessa. Ponnistusvaihe kesti loppujen lopuksi muutaman minuutin. Olin ihan hölmistynyt siitä miten nopeasti loppu meni, kun odottelua oli se vuorokausi jo takana. Synnytyssali oli varustettu kaikilla mahdollisilla apuvälineillä, kätilöt olivat kovimpia ammattilaisia ikinä, kumppanille/tukihenkilölle oli oma sänky ja tilaa tavaroille oli hyvin. 

Kun synnytys oli ohi, saimme rauhassa pysyä salissa muutaman tunnin. Vauva oli minulla ensin tunnin kenguruhoidossa ja sitten tunnin miehelläni. Kävin suihkussa rauhassa ja sitten käppäilimme perheenä perhehuoneeseen, jossa viihdyimme neljä päivää. Oli ihanaa harjoitella ihan uutta vauva-arkea ammattilaisten huomassa juuri niin pitkään kuin oli tarvis. 

Tällä hetkellä fiilikseni ovat kääntyneet aiemmasta päälaelleen – voisin hyvin hankkia lisää lapsia, jos ei tarvitsisi käydä tukalaa raskautta läpi, mutta synnyttää voisin uudestaan vaikka huomenna 🙂