• Raskautta

    Raskausdiabetes – neulakammoisen maailmanloppu

    Olen melko rohkea tyyppi, enkä varsinaisesti pelkää kipua. Olen harrastanut kontaktilajeja, enkä säikähdä parista mustelmasta. Mutta neuloja vihaan yli kaiken. Etenkin sellaisia, joiden tarkoitus on tehdä minuun reikä josta otetaan verta. Rokotukset ja sellaiset vielä jotenkuten menee, mutta oman veren näkeminen saa minut taantumaan viisivuotiaan tasolle. Näinpä juhannuksen alla saamani diagnoosi raskausdiabeteksestä sai minut tolaltani. Ei sen ruokavalion takia, olinhan omaehtoisesti aloittanut sen jo pari kuukautta ennen tätä varsinaista diagnoosia, eikä se tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Hepulin sai aikaiseksi tietoisuus siitä, että joudun pistelemään itseäni verensokereiden mittaamiseksi. Jos olisin tuolloin tiennyt, että paria kuukautta myöhemmin piikittelen itseäni sentin syvyydelle vatsaan verenohennuslääkkeiden takia, se pikkuinen sormen pintaan tuikkaaminen ei ehkä olisi tuntunut…

  • Raskautta,  vauva-arkea

    Vauvan kanssa hissittömässä talossa

    ”Voi perkele” manailin kavutessani portaita meidän kämppään neljänteen kerrokseen ollessani seitsemännellä kuulla raskaana. Taisin miehenkin manailla, roudatessaan samoihin aikoihin meille nuo kuvassa olevat vaunut 😀 Hissittömyys hermostutti meitä aika paljon vauvaa odottaessa, lähipiiri suhtautui myös joko huvittuneesti tai hieman pohdiskelevampaan sävyyn… Meillä haastetta ei tuonut pelkästään se, että asuntomme tosiaan on ylimmässä kerroksessa, vaan myös se, että oma pyörä/vaunuvarastomme on maan alla, portaita pitkin pitää siis sinnekin laskeutua. Ensimmäinen iso etappi oli päästä sairaalaan synnytyksen alkaessa. Muutama supistus tuli portaiden tasanteiden välissä, siinä sitten hengiteltiin ja taas menoksi. Eipä siinä oikeasti mitään, onneksi ei ollut vielä pahoja kipuja. Selvitimme siis ensimmäisen rastin! Kun palasimme vauvan kanssa kotiin, olin onneksi tosi…

  • Raskautta,  vauva-arkea

    Sweat baby sweat osa kaksi – liikunta synnytyksen jälkeen ja vinkit vauvan kanssa treenaamiseen

    Synnytyksen jälkeinen palautuminen ottaa aikansa, mutta sitä voi myös edistää levolla, hyvällä ravitsemuksella ja sopivalla määrällä kehon aktivointia. Mikä sitten on sopiva määrä kenellekin, riippuu henkilöstä. Asiat kuten liikuntatausta, henkilökohtaiset ominaisuudet, raskauden sujuminen ja synnytys vaikuttavat siihen, miten vauvan kanssa voi (ja kannattaa) lähteä liikkeelle. Synnytin kiireellisellä sektiolla, johtuen pahaksi edenneistä raskausmyrkytys oireista. Lisäksi jouduin viettämään heräämössä kolme päivää, koska raskausmyrkytysoireet eivät ottaneet laantuakseen. Olin elämäni surkeimmassa kunnossa. Hyvä jos jaksoin sormeani liikauttaa. Pelkäsin, että en enää ikinä ole entiseni ja että toipuminen normaaliin olotilaan vie ainakin vuoden. Onnekseni pääsin jo aika pian toteamaan, että ihmiskeho on todella ihmeellinen ja tajuttoman nopeasti toipuva vempain. Kaksi viikkoa synnytyksestä tein jo pieniä…

  • Raskautta

    Sweat baby sweat – liikunta raskausaikana

    Olen aina pitänyt hyvin intensiivisestä treenistä, mutta raskauden myötä oli aika laittaa liikuntatottumukset hetkeksi toisenlaiseen muotoon. Koin aluksi voimakasta luopumisen tuskaa, kun jouduin vaihtamaan korkeasykkeiset treenit kevyempään liikuntaan. Erityisen haastavaa mulle oli kuitenkin lopettaa juuri kunnolla käyntiin lähtenyt avanto-harrastus. Avantouintia on ennen vanhaan pidetty keinona keskeyttää ei-toivottu raskaus ja vaikka en mitään lääketieteellistä vahvistusta asialle saanut, koin paremmaksi jättää talviuinnin hetkeksi sivuun. Raskausaikana keho käy läpi ihan jäätävän määrän muutoksia todella lyhyessä ajassa. Sen vuoksi joogasta ja pilateksesta muodostui mulle tosi tärkeät liikuntamuodot raskauden aikana. Molemmat lisäävät kehon tuntemusta ja koin niistä suurta apua siihen, että pysyin mukana kehoni muutoksessa. Suositus Kirppanoiden raskausajan pilates-kursseille ja Shantin äitiys-joogalle. Shantin tunteja ei…

  • Raskautta

    Sektioarven hoito

    ”Suihkuttele sitä kuumalla vedellä”. Siinä lyhyt ja ytimekäs ohje, jonka saattelemana lähdin naistenklinikalta sektiohaavani kanssa kotiin. Tapojeni orjana en kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan googlasin netistä heti tyyliin kaiken mitä sektioarvesta löytyy. Aika pian päädyinkin lukemaan, että arpea kannattaa hoitaa haavan umpeuduttua. Löysin todella hyvän opparin jossa kerrottiin kotihoito-ohjeista ja tämän lisäksi varasin ajan asiaan erikoistuneelle osteopaatti Jutta Aallolle. Miksi arpea tulisi hoitaa? Kyse ei ole siis mistään kosmeettisesta asiasta, sillä ei minulle ole edes niin väliä. Mulla kun ei ole tapana kulkea napapaidoissa tai muutenkaan hirveästi esitellä normiarjessa alavatsaani. Sen sijaan arven mahdollisesti aiheuttamat toiminnalliset haitat olisivat minulle ongelma ja syy miksi hakeuduin osteopaatin vastaanotolle. Arven käsittely on tutkimusten mukaan…

  • Raskautta

    Kannattaako raskauskuvia ottaa?

    En ujostele kameraa, mutta en myöskään erityisesti himoitse sen eteen. Etenkään kahdeksannella kuulla raskaana. Olin tietoinen, että moni ikuistaa raskautensa ottamalla valokuvia ammattilaisella. Mun raskausajan mahakuvat oli sellaisia satunnaisesti räpsittyjä aamulla peilin kautta otettuja ja otin niitä lähinnä ystävän lapselle, joka välillä pyyteli raporttia mahan kasvun etenemisestä. En voi siis sanoa, että varsinaisesti ikuistin tuon kehoni läpikäymän muutoksen. Eikä sillä etteikö se muutos olisi ollut mielenkiintoinen ja dokumentoinnin arvoinen. Olen sellaiseen vain aivan liian laiska. Samaisesta syystä suunnitelmissani ei ollut mennä ammattivalokuvaajalle ottamaan raskauskuvia. Sattuman (ja yhden Johannan ystävän) kautta päädyin kuitenkin ihanan Sannan kuvattavaksi Seurasaaren upeisiin maisemiin. Siellä me sitten tepasteltiin yhtenä kesäiltana pari tuntia auringonlaskun aikaan ja napattiin…

  • Raskautta

    Positiivinen synnytystarina

    Olen aina karsastanut synnytyksen ajattelua. Kipu on se, mitä pelkäsin eniten. En ole niitä, jotka ajattelevat synnytyksen taivaallisen voimaannuttavaksi naiseuden huipentumaksi, joka on pakko kokea. Monesti olen sanonut, että lapsia voisin hankkia, mutta synnytystä en haluaisi kokea. Odotukset eivät siis olleet korkealla.  Kun tilanne on tämä ja epäilys kuumottaa niskassa, toimin aina samalla tavalla. Otan asioista niin paljon selvää, että ymmärrän mahdollisimman paljon asiasta. Tämä hälventää pelon tunteita. Luin blogeja ja kokemuksia, kävimme mieheni kanssa yksityisessä synnytysneuvonnassa ja saimme myös yksityiskäynnin Naistenklinikalle, pelkolähetteellä. Tämä oli paras pelon hälventäjä minulle. Pääsimme rauhassa näkemään synnytyssalin ja saimme kysyä kätilöltä kaikki kysymykset mitä mieleen juolahti ja samalla hän kirjasi toiveitamme ja pelkojamme koneelle,…