• vauva-arkea

    Rokottamisesta

    Jos tunnet minut, tiedät että olen niitä ihmisiä keneltä saa erittäin helposti mielipiteen asiaan kun asiaan. Usein jopa ihan kysymättä. Vanhemmuuteen olen kuitenkin pyrkinyt parhaani mukaan suhtautumaan joustavasti ja vältän tietoisesti vahvojen näkemyksien muodostamista ja viljelyä (aina tässä kuitenkaan onnistumatta). Vanhemmuutta on monenlaista ja toisten mustavalkoinen arvostelu on urpoa. On kuitenkin kaksi asiaa joihin minulla on erittäin vahva näkemys ja joita kohdatessani avaan satavarmana sanaisen arkkuni… Mielestäni ihmiset jotka altistavat lapsensa passiiviselle tupakoinnille sekä ne jotka jättävät lapsensa rokottamatta ovat idiootteja. Jälkimmäiset idiootit vaarantavat oman lapsensa terveyden lisäksi myös koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin. Vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen, saimme kutsun mukaan rokotetutkimukseen. Oli heti itsestäänselvää, että osallistumme tutkimukseen. Miksi? Uusia kehittyneempiä…

  • Muuta elämää

    Hulinaisten TOP 5 vinkit opiskeluun

    Mammiksen ohella, molemmat meistä myös opiskelee. Enna palvelumuotoilua ja Johanna digitaalisten palveluiden kehittämistä. Nämä ovat YAMK-tutkintoja, jotka on suunniteltu tehtäväksi työn ohella, eli sopivat hyvin myös perhevapailla oleville. Lähipäiviä on yhtä kurssia kohden kolme ja suurin osa kurssien tehtävistä on ryhmätehtäviä, joilla kehitetään tai ratkotaan jotain todellista ongelmaa. Me tykätään opiskella ja ollaan molemmat tehty sitä myös aikoinaan paljon työn ohessa. Tästä johtuen, olemme kantapäänkin kautta oppineet miten oppi menee aikuisopiskelijalle parhaiten kaaliin ja mitä opiskellessa kannattaa huomioida. TOP 5 vinkit: 1.Valmistaudu Ennen kurssin alkua, käy läpi kaikki saatavilla oleva tieto kurssista ja aseta itsellesi jo valmiiksi tavoitteita sen suhteen miten kurssin suoritat. Varaa kurssikirjat kirjastosta jo tässä kohtaa, niin…

  • Raskautta

    Raskausdiabetes – neulakammoisen maailmanloppu

    Olen melko rohkea tyyppi, enkä varsinaisesti pelkää kipua. Olen harrastanut kontaktilajeja, enkä säikähdä parista mustelmasta. Mutta neuloja vihaan yli kaiken. Etenkin sellaisia, joiden tarkoitus on tehdä minuun reikä josta otetaan verta. Rokotukset ja sellaiset vielä jotenkuten menee, mutta oman veren näkeminen saa minut taantumaan viisivuotiaan tasolle. Näinpä juhannuksen alla saamani diagnoosi raskausdiabeteksestä sai minut tolaltani. Ei sen ruokavalion takia, olinhan omaehtoisesti aloittanut sen jo pari kuukautta ennen tätä varsinaista diagnoosia, eikä se tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Hepulin sai aikaiseksi tietoisuus siitä, että joudun pistelemään itseäni verensokereiden mittaamiseksi. Jos olisin tuolloin tiennyt, että paria kuukautta myöhemmin piikittelen itseäni sentin syvyydelle vatsaan verenohennuslääkkeiden takia, se pikkuinen sormen pintaan tuikkaaminen ei ehkä olisi tuntunut…

  • vauva-arkea

    Kantaminen on ihanaa

    Ennen lapsen syntymää olen kaukaa ihaillut niitä typpejä, joiden takin alta on pilkottanut pikkuinen pipo tai hiuspehko. En myöskään tiedä oikein mitään sen hellyyttävämpää näkyä kuin kantoon simahtanut lapsi. Joten kantaminen oli jotain mistä salaa vähän haaveilin. Mulla oli siitä johtuen trikooliina, rengasliina ja Manducan kantoreppu valmiina kaapissa odottamassa kun tultiin synnäriltä kotiin. Sektioarven sekä heikon keskivartalopidon takia kuitenkin jännitin ja lykkäsin kantamisen aloitusta (mun maalaisjärjellä sanoisin, että oli myös fiksua lykätä). Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen varmistin neuvolantädiltä, että mitä voin tehdä arven näkökulmasta. Hän vakuutteli, ettei kantaminen ole este jos arven päälle ei tule mitään ja muistutti, että oman jaksamisen mukaan ja rauhallisesti harjoitellen kannattaa aloittaa. Rengasliinaa kokeilimme samana…

  • vauva-arkea

    Vauva tuli taloon

    Olen elämäntapajärjestäjä. Ja jos teini-ikäisen Ennan vanhemmilta kysyttäisiin, maailman pahin sottapytty. Uskon näiden kahden asian liittyvän toisiinsa. Olen varmaankin jossain kohtaa elämän varrella oivaltanut, että kaaoottisuudelle on tilaa vain järjestelmällisessä elämäntyylissä. Tämä järjestämisinto osuu kaikille elämän osa-aluille, joista kotini on se tyypillisin uhri järjestysvimman iskiessä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viihdyn epäjärjestyksen keskellä. Olemme puolisoni kanssa eläneet viime vuodet melko avarassa, siistissä ja ainakin ulospäin (eli kaappeja ei lasketa) on näyttänyt siltä, että järjestyksen huushollissa. Huonekalumme ja sisustuksemme on hyvin perinteinen skandinaavisen vaalea, sohvien verhoiluja myöten. Voisi sanoa, että kotimme on edustanut kahden työssäkäyvän keski-ikäisen aikuiselämästä nauttivan ihmisen asumusta. Kylässä silloin tällöin asunnossamme vierailleet lapset ovat lähinnä nauttineet vapaasta temmellystilasta.…

  • vauva-arkea

    Mitä viimeinen vuosikymmen on tarjonnut minulle

    Tämä vuosikymmen oli ensimmäiseni aikuisena koettu. Olin sen alussa 25-vuotias, juuri avoeron tehnyt uraohjus, jonka viikonloput olivat vähintään yhtä vauhdikkaita kun työntäyteiset arkipäivät. Treenasin aivan hulluna, olin juuri löytänyt crossfitin ja juossut elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Vauhtia oli lasissa noin 150km/tunnissa. Täyttäessäni kolmekymmentä, totesin, että vuokra-asuminen saa riittää. Haluan oman kodin. Helsingin vuokrataso on sen verran kova, että siinä vuokranmaksun ohella käsirahan kerääminen on melko hidas projekti. Tein suunnitelman ja päätöksen ”säästövuodesta”, jonka ajaksi muutan vanhempieni luokse heidän ihanaan omakotitaloon Keravalle. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni tästä mahdollisuudesta. Tämä oli taloudellisesti upea mahdollisuus, mutta erityisen iloinen olen siitä, että sain jakaa heidän kanssaan aikuisiällä asumisen. Koen että se on vahvistanut suhdettani molempaan…

  • vauva-arkea

    Kel onni on, se onnen kätkeköön…

    En pidä tästä vanhasta suomalaisesta sanalaskusta. Ja periaatteeni onkin, että minähän en omaa onneani peittele. Mutta tähän vauva-arkeen liittyen huomaan kuitenkin tekeväni näin lähes jatkuvasti…  Vauva on nyt 4kk ja näyttää siltä, että meitä on siunattu erittäin yhteystyökykyisellä ja vaivattomalla tyypillä. Tai mistä sen tietää. Ehkä kaikki vauvat on tällaisia, mutta kukaan muukaan ei uskalla huudella siitä ääneen kun pelkää jinxaavansa tilanteen tai aiheuttavansa kateutta naapurissa. Kun multa kysytään miten on mennyt, kerron kyllä useimmiten ihan rehellisesti, että tosi hyvin. Mutta jotenkin koen sen ääneen sanomisen kuitenkin hankalaksi. Ihan kuin se, että menee hyvin olisi joltain toiselta pois. Tai että jos kehun vauvaani, niin se nousee sille jotenkin päähän ja…

  • vauva-arkea

    Miten saada unen päästä kiinni? Top 5-vinkit yöheräämisiin

    Olet umpiunessa ja säpsähdät hereille, kun vauvasi rääkäisee. Mitä tapahtuu? Onko se kunnossa? Sillä on varmaan nälkä! Ei sittenkään… Rakkauden hedelmäsi vain käänsi kylkeään ja jatkoi uniaan, mutta sinä olet umpihereillä. Kiva. Minulle tuli aivan yllärinä, että vauvan yön aikaisista mölyistä iso osa ei tarkoita mitään reagointia vaativaa. Ja, että sen älämölön volyymi on melko reipas. Siihen herää vähän saman tyyppisellä fiiliksellä kuin palohälyttimeen. Koita siinä sitten nukahtaa uudestaan, kun adrenaliini virtaa suonissa ja syke on sama kuin body pump tunnin päätteeksi. Onneksi on kuitenkin joitain asioita, joilla voit tukea sitä, että nukahdat uudestaan helpommin. Tässä mun top 5-vinkit siihen, millä edesautat uudelleen nukahtamista:  Älä missään olosuhteissa koske puhelimeesi. Älä…

  • vauva-arkea

    Kauhukuvat äitiydestä ja kuinkas sitten kävikään

    Olen inhorealisti. Pidän tästä piirteestäni, koska tietty pessimistisyys elämää kohtaan varmistaa sen, että usein yllättyy positiivisesti. Tämä tarkoitti kuitenkin ennen lapsen syntymää sitä, että maalailin itselleni kaikenlaisia kauhukuvia ja käsityksiä äitiydestä. Osa käsityksistäni osui oikeaan, mutta monessa kohdassa totuus oli jotain aivan muuta…. Tässä suurimmat ennakkoluuloni ja tällä hetkellä vallitseva totuus niistä: Muutun ihmisenä – Olen oma itseni, korkeintaan hieman kehittyneempi versio entisestä itsestäni. Lapsi huutaa ja minua ärsyttää – Lapsi huutaa ja minua sattuu. Korvan sijaan koskee syvälle rintaan koska jaan hänen kanssaan sen kivun mikä huutamisen aiheuttaa. On käsittämätöntä kuinka vahvana voi kokea toisen ihmisen tuntemukset. En saa olla yksin – Vauvan kanssa kaksin oleminen tuntuu lähes samalta…

  • Juhlintaa

    Juhlat kotona – mitä kannattaa huomioida?

    Tykkään yleensä järjestää kaikki mahdolliset pirskeet niihin tarkoitetuissa tiloissa, koska juhlien järjestäminen on niitä juttuja missä kannattaa mennä aina helpoimman kautta. Tällä periaatteella resurssit saa valjastettua tärkeämpiin asioihin kuten vieraiden viihdyttämiseen, eikä siihen riittääkö lusikat kaikille. Vauvan nimiäisten osilta päädyin kuitenkin siihen, että pidämme ne kotonamme. Halusin tilaisuudesta intiimin ja siksi koti tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. On kuitenkin joitain asioita, mitä on hyvä miettiä kun suunnittelee nimiäisten tyyppisiä juhlia kotiin. Ihan ekana on tärkeää ymmärtää, että et voi kutsua kaikkia ystäviäsi ja koko sukuasi paikalle. Paitsi jos asut jossain huikeassa kartanossa. Mutta jos kämppäsi on mallia normaali, niin mieti realistisesti paljon sinne mahtuu mukavasti väkeä. Yleinen bileiden järjestämisen 1,5 neliötä per…