-
Oma hiljentyminen unohtuu salakavalan helposti
Olen ihmisenä suhteellisen aktiivinen. Nautin menosta ja meiningistä, hälinä ja hulina viehättää suuresti. Haasteen mulle tuottaakin oman hiljentymisen muistaminen. Oma hiljentyminen on eri asia kuin oma aika. Olemme mieheni kanssa tosi hyvin sopineet ja ottaneet omaa aikaa viikottain. Hän käy joogassa ja futiksessa, meikä leffoissa ja kamujen kanssa luuhaamassa. Sidenote: päiväleffa yksin on niin mahtavaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tällä viikolla tulimme tiistaiaamuna Tukholmasta, sitten riensimme pari päivää vauvan kanssa ties missä sirkusmusisoinneissa ja uimassa ja loppuviikosta vietin kolme päivää koululla intensiivikursseilla. Tämä on tietysti tavallaan tosi paljon, mutta sama määrä meininkiä olisi ollut myös vauvan kanssa oleilussa. Iltaisin sain omaa aikaa, mutta vietin sen lähinnä telkun edessä kun muu perhe…
-
Apua vauvan öiseen älämölöön
Meillä alkoi vauva älisemään noin neljän kuukauden ikäisenä. Oli syy hulinat tai hampaat, öisin tämä mölinä piti mua hereillä säännöllisesti. Vauva nukkui itse hyvin, varmaan unissaan harjoitteli puhumista, mutta äidillä unet jäi pahimmillaan muutamaan tuntiin. Onneksi näitä ei ehtinyt kuitenkaan olla kuin muutama. Keksin nimittäin ratkaisun. Omat piuhat varmaan vähän löysällä, koska keksin tämän vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu. Korvatulpat. Eikä mitkä tahansa korvatulpat, vaan apteekin suosituksesta korvakittitulpat, jotka muotoutuvat korvaan niin, että niiden kanssa on hyvä nukkua. Ihan mieletöntä! Sama kama toimii myös suojana uinnin, lentojen etc aikana. Huippukeksintö kaiken kaikkiaan. Tämä blokkaa äänet aika tosi hyvin, meillä onneksi on kuitenkin vauva, joka oikean…
-
Kauhukuvat äitiydestä ja kuinkas sitten kävikään
Olen inhorealisti. Pidän tästä piirteestäni, koska tietty pessimistisyys elämää kohtaan varmistaa sen, että usein yllättyy positiivisesti. Tämä tarkoitti kuitenkin ennen lapsen syntymää sitä, että maalailin itselleni kaikenlaisia kauhukuvia ja käsityksiä äitiydestä. Osa käsityksistäni osui oikeaan, mutta monessa kohdassa totuus oli jotain aivan muuta…. Tässä suurimmat ennakkoluuloni ja tällä hetkellä vallitseva totuus niistä: Muutun ihmisenä – Olen oma itseni, korkeintaan hieman kehittyneempi versio entisestä itsestäni. Lapsi huutaa ja minua ärsyttää – Lapsi huutaa ja minua sattuu. Korvan sijaan koskee syvälle rintaan koska jaan hänen kanssaan sen kivun mikä huutamisen aiheuttaa. On käsittämätöntä kuinka vahvana voi kokea toisen ihmisen tuntemukset. En saa olla yksin – Vauvan kanssa kaksin oleminen tuntuu lähes samalta…
-
Hoitolaukku
Noniin! Nyt päästään asiaan, meikät listasi rakkaiden ja paljon käytettyjen hoitolaukkujen sisällön, olkaatte hyvät! Yhdistimme kummankin sisällöt, koska paljon samaa. Mites teillä muilla, onko jotain hyviä vinkkejä tai ideoita? Vaipat, kosteuspyyhkeet ja hoitopöydän alusta. Ja kantapään kautta opitusti: Muovipusseja mahdollisten (Lue=väistämättömien) kakkakatastrofien varalle. Leikkiviltti jonka voi laittaa alustaksi paikassa kun paikassa. Vaihtovaatteet, tällä hetkellä kaksi bodya ja yhdet pöksyt. On ollut tilanteita kun nämäkään eivät ole riittäneet, mutta hätä keinot keksii. Kuolalappuja muutama Ruokaa varten eväille tarkoitettu säilöntäpussukka, joka eristää ulkoa tulevaa kylmää talvella (Clas Ohlsonilta löytyi hyvän kokoinen!) Varatutit ja tuttikotelo. Vaunukopanpohjalla pidän aina pyyhettä sekä kapalopussia varmuuden varalle. Harsoja ainakin yksi vaipparalliin ja yksi tai kaksi naaman hoitoon …
-
Äidinmaidonkorvike
Tää on aihe, joka herättää mulla eniten tunteita, kun kirjoitan vauva-asioista. Tunteita tämä herättää mussa sen takia, että vaikka itse olen tämän asian kanssa tosi sujut, niin mistään muusta aiheesta en ole saanut arvostelevia kommentteja tai vihjaisuja tai vitsin murjaisuja. Nykyinen ilmapiiri ei tunnu olevan kaikkein hedelmällisin korvikkeellisille (ainakaan täyskorvikkeellisille). Halusin siis kirjoittaa tämän mahdollisimman harkiten ja vain omasta näkökulmasta. Ihan alkuun siis asian konteksti: En ole imettänyt yhtään, ikinä, mitään tai ketään 🙂 Ja olen sen asian kanssa täysin sinut. Syy miksi tähän olen päätynyt on minun henkilökohtainen, eikä kuulu kenellekään muulle. Kuten on kaikkien muidenkin ihmisten laita. Syy saa olla se, että et halua, et pysty, yritit mutta…
