Olen elämäntapajärjestäjä. Ja jos teini-ikäisen Ennan vanhemmilta kysyttäisiin, maailman pahin sottapytty. Uskon näiden kahden asian liittyvän toisiinsa. Olen varmaankin jossain kohtaa elämän varrella oivaltanut, että kaaoottisuudelle on tilaa vain järjestelmällisessä elämäntyylissä. Tämä järjestämisinto osuu kaikille elämän osa-aluille, joista kotini on se tyypillisin uhri järjestysvimman iskiessä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viihdyn epäjärjestyksen keskellä. Olemme puolisoni kanssa eläneet viime vuodet melko avarassa, siistissä ja ainakin ulospäin (eli kaappeja ei lasketa) on näyttänyt siltä, että järjestyksen huushollissa. Huonekalumme ja sisustuksemme on hyvin perinteinen skandinaavisen vaalea, sohvien verhoiluja myöten. Voisi sanoa, että kotimme on edustanut kahden työssäkäyvän keski-ikäisen aikuiselämästä nauttivan ihmisen asumusta. Kylässä silloin tällöin asunnossamme vierailleet lapset ovat lähinnä nauttineet vapaasta temmellystilasta.…