Vinkkejä kirpputorien ihmeelliseen maailmaan

Ylen uutisissa kerrottiin marraskuun alussa tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset eivät koe käytettyjen tavaroiden ostamista enää köyhyyden merkkinä. Hienoa! Tunnistan tämän muutoksen tapahtuneen viimeisen viiden vuoden aikana. Huomaan sen omassa arjessani ihmisten reaktioista kertoessani ostavani omista vaatteistani yli 80% kirpputoreilta. Nykyään saan yhä harvemmin osakseni syvän hiljaisuuden tai vaivaantuneen, ”ai kuinka hienoa”-kommentin. Sen sijaan ihmiset ovat todella kiinnostuneita siitä missä käyn ja miten teen hyviä löytöjä. Usein he haluavat itsekin joko aloittaa kirppistelyn tai kehittyä siinä.

Rakastan kirpputoreja. Tai oikeastaan rakastan löytöjen tekemistä ja ostamista. Minussa asuu vielä vahvana keräilijä-metsästäjä ihminen ja kirppikset ovat olleet minulle harrastus pienestä pitäen. Olen perinyt intohimon tähän äidiltäni, joka on jo lapsuudessani tutustuttanut minut kirpputorien ihmeelliseen maailmaan. 

Käyn itsepalvelukirppiksillä, ostan tori.fi-palvelusta ja kuulun lukuisiin Facebookin kirppisryhmiin. Ehdoton kestosuosikkini on kuitenkin live-kirppikset, joissa myyjät ovat itse pöytiensä takana ja kaupankäynti tapahtuu kasvotusten.

Tässä mun lempparikirppikset:

1. Vermon ravirata, auki kesäkauden
2. Myyrmäkihallin kirppis, järjestetään muutamana viikonloppuna vuodessa
3. Helsingin jäähallin kirppis
4. Siivouspäivä ruttopuistossa
5. Aleksis Kivenkadun kirppis, auki kesäkauden

Kokemukseni mukaan näiltä live-kirppiksiltä tekee myös parhaat löydöt vauvalle. Jos jotain tiettyä etsii, niin kannattaa kuitenkin suunnata lastenvaate-kirppareille, kuten Intiankadulta löytyvälle Vekara-kirppikselle.

Vinkit live-kirppistelyyn:

• Herää ja lähde ajoissa liikenteeseen. Live-kirppistely on aamuvirkkujen harrastus.
• Ota tyhjä reppu ja kangaskasseja mukaan
• Varaudu kolikoilla ja pienillä seteleillä. Itselläni on kirppiskukkaro, missä ylläpidän pikkuraha-varastoani. Nopeuttaa ja helpottaa ostamista kun ei tarvitse säätää myyjän mahdollisen vaihtoraha-ongelman kanssa.
• Jos ostat vaatteita, opettele tunnustelemaan itsellesi istuvat mallit. Vaatekoot ei kerro useinkaan vaatteiden sopivuutta, mutta saumojen kohdat kertovat. Tätä voi harjoitella kotona esim. pukemalla viikon ajan vaatteet siten, että ensin mallaa mihin saumat osuu ennen kun pistää ne päällensä. Tässä harjaantuu harjoittelemalla.
• Osta sovittamatta vain sen hintaisia asioita, minkä suuruisen riskin olet valmis kantamaan.
• Opettele tunnistamaan omaa vartalomalliasi ja kokoasi vastaavat myyjät. Minä ohitan kaikki xs-kokoisten myyjien vaaterekit, koska ei toivoakaan että mahtuisin heidän vaatteisiin. Näin säästän aikaa ja pettymyksen tunnetta jos vaikka pistää joku kiva, mutta itselle liian pieni, vaate silmään.
• Kierrä, katsele ja koskettele rauhassa. Kirppistely on kädet saveen hommaa ja penkomalla tekee usein parhaat löydöt.
• Kokeile kirppistelyä yksin. Käyn lähes poikkeuksetta yksisteni kirpiksellä, koska tuntuu että seurassa ollessa en tee löytöjä. Liittynee siihen että yksin voin keskittyä tarjontaan lörpöttelyn sijaan… Nyt olen kokeillut kirppistelyä myös vaunujen kanssa. Onnistuu, mutta vaatii muiden huomioimista ja kaikkein ruuhkaisimpien pöytien luokse jätän menemättä.
• Kysele hintoja vaikka et olisikaan ihan varma vielä ostopäätöksestäsi. Näin opit hintatasoa ja kirppisten kaupankäyntitavat tulevat tutuiksi.

On helppoa ajatella, että kirppistely on ekologinen valinta. Jotta ei kuitenkaan mene ihan jeesusteluksi, niin omalla kohdallani sanoisin ennemmin, että se on ekologisempi valinta kuin uutena ostaminen. Mitään vuoden luontoteko-palkintoa on kirppistelystäni turha odottaa, teen sitä niin paljon. Ekologista on ostaa vähemmän ja vain se mitä tarvitsee. Olenkin viime vuodet keskittynyt kuluttamisen vähentämiseen ja kehitystä on tapahtunut, mutta jatkan itseni kehittämistä tällä saralla…