En ujostele kameraa, mutta en myöskään erityisesti himoitse sen eteen. Etenkään kahdeksannella kuulla raskaana. Olin tietoinen, että moni ikuistaa raskautensa ottamalla valokuvia ammattilaisella. Mun raskausajan mahakuvat oli sellaisia satunnaisesti räpsittyjä aamulla peilin kautta otettuja ja otin niitä lähinnä ystävän lapselle, joka välillä pyyteli raporttia mahan kasvun etenemisestä. En voi siis sanoa, että varsinaisesti ikuistin tuon kehoni läpikäymän muutoksen. Eikä sillä etteikö se muutos olisi ollut mielenkiintoinen ja dokumentoinnin arvoinen. Olen sellaiseen vain aivan liian laiska. Samaisesta syystä suunnitelmissani ei ollut mennä ammattivalokuvaajalle ottamaan raskauskuvia. Sattuman (ja yhden Johannan ystävän) kautta päädyin kuitenkin ihanan Sannan kuvattavaksi Seurasaaren upeisiin maisemiin. Siellä me sitten tepasteltiin yhtenä kesäiltana pari tuntia auringonlaskun aikaan ja napattiin…