Vauva-arkea

Treffit Nukkumatin kanssa – voiko vauvan uneen vaikuttaa?

Vauvan nukkuminen oli raskausaikana meitä vanhempia eniten etukäteen huolestuttanut aihe. Senpä vuoksi, asiasta tuli imettyä melko paljon tietoa. Niin loistava kun suomalainen neuvolajärjestelmä onkin, tässä kohtaa siinä on iso aukko – vauvan nukkumisasioista ei juurikaan puhuta ja se vähä mistä keskustellaan on tyyliä: ”onko teillä tukiverkkoa, että saatte edes joskus nukuttua…”. Olen muutenkin kiinnittänyt huomiota, että vauvojen nukkumiskeskustelua sävyttää lähes aina oletus siitä, että vauvan nukkumiseen ei voi vaikuttaa ja että valvominen kuuluu pikkulapsiarkeen. Ja sillä siisti. Minun oli kuitenkin todella vaikea sopeutua ajatukseen siitä, että mitään ei olisi tehtävissä…

Kävimme molemmat Johkun kanssa jo raskausaikana Bebe nyt nukutaan-kurssin ja voimme suositella sitä erinomaisena valmistautumisena vauvan tuloon. Kurssilla käydään läpi vauvan uneen liittyviä fysiologisia asioita, vauvan eri kehitysvaiheita ja niihin liittyviä keinoja, joilla vauvan unta voi tukea. On lukuisia asioita, mitä vanhemmat voivat tehdä tukeakseen vauvan unta ja kuten kurssillakin moneen kertaan todettiin, nukkumisen taito on yksi parhaista lahjoista mitä voit lapsellesi antaa. Kurssin lisäksi luin Laura Anderssonin Voit nukkua-kirjan. Laura oli luennoimassa myös kurssilla, joten kirja antoi hyvää tukea ja muistutusta siellä puhutuille jutuille.

En väitä, että vauvan uni olisi täysin ohjelmoitavissa. Vauvojen persoonissa ja luontaisessa nukkumiskyvyssä on eroja. Uskon kuitenkin, että lapsi tarvitsee valveutuneet vanhemmat tukemaan nukkumistaidon kehittymistä. Erityisen tärkeää se on luonnostaan herkkäunisilla lapsilla. Yksinkertaistettuna ajattelen, että vauvan uneen vaikuttaa kaksi asiaa: vauvan luontainen taipumus ja vanhempien valveutuneisuus uniasioissa. Konsulttina minun oli tietenkin pakko vääntää tästä tällainen nelikenttä asiaa hahmottamaan…

On varmaan sanomattakin selvää, että en kirjottaisi tätä jos oma vauvani heräilisi tunnin välein syömään… Lapseni on luontainen nukkuja, jonka lisäksi sanoisin että hänellä on uniasioissa erittäin valveutuneet vanhemmat. Listasin alle asioita mitä meidän perheessä on tehty unen tueksi. Mikä toimii kenelläkin, on aina vauvasta ja perheestä kiinni.

Nämä asiat on meillä (+Johkun perheessä) toimiviksi havaittuja:

  • Päivän ja yön erottaminen heti alusta alkaen. Päivällä mahdollisimman valoisaa, yöllä pimeää. Makkarissa pimennysverhot ja aamuisin kaikki verhot auki ja valot päälle. Yöllä on hiljaista, päivisin on mölyä (myös päikkäreiden aikaan)
  • Nukkumaanmenorutiinit (myös käytössä heti synnäriltä kotiuduttua): valojen himmennys, puheäänen hiljentäminen ja vuorovaikutuksen vähentäminen, iltapesu, pyjaman vaihto, white noise päälle, iltamaito, sänkyyn lasku (vauva hereillä), kapalopussiin pukeminen, peitto jalkojen päälle, tutti suuhun (välillä haluaa, välillä ei), oman käden lasku vauvan rinnan päälle ja hyvän yön toivotus.
  • Yökäyttäytyminen: vauvalle ei puhuta mitään, vauvaa ei heijailla/paijailla/rutistella (syliin pääsee aina tarvittaessa siksi aikaa että rauhoittuu ja silittelyä käytetään rauhoittamisessa), yösyötön yhteydessä ei hymyillä tai muutenkaan ilmeillä vauvalle, huone pidetään pimeänä (pieni yövalon hämäryys vain että pystyy toimimaan) ja vauvaa ei tuoda pois huoneesta yön aikana.
  • Heräämisrutiinit: vauva herää (meillä aamuheräämiseksi on alusta asti laskettu mikä vain herääminen mikä tapahtuu 7:00 jälkeen), verhojen avaus, valot päälle, erittäin iloista tervehtimispuhetta ja vauvan kehumista sänkyä lähestyttäessä, vauva pois sängystä, aamumaito ja samalla kuunnellaan satua, loruttelua (tämä lisättiin kahdeksan viikon iässä), pois makuuhuoneesta, aamupesu ja päivävaatteet päälle.
  • Vauva on nukkunut alusta lähtien omassa sängyssä
  • Vauva nukahtaa yöunille omaan sänkyyn, ei syliin
  • Vauva nukkuu päivällä tarpeeksi, mutta ei kerralla liikaa. Emme ole antaneet vauvan nukkua yli kahden tunnin jaksoja päivällä. Nukkua saa siis vaikka kuinka usein, eli aina kun väsyttää, mutta ei kerralla pitkiä pätkiä. Meillä tämä on usein tarkoittanut 30-100 minuutin unia kerrallaan.

Olemme tehneet paljon muutakin, mutta tuossa tärkeimmät. Johdonmukaisuus ja toisto ovat olleet ne oleellisimmat ja tämän takia koen että oli eduksi valmistautua uniasioihin jo ennen vauvan syntymää. Näin rutiinien muodostamiseen pääsee kiinni heti alkupäivistä alkaen. Aluksi joidenkin juttujen tekemien tuntui aivan turhalta ja tyhmältä kun vaikutti siltä että ei niillä ole vielä mitään väliä vauvalle. Nopeasti kuitenkin huomattiin, että rutiinit ovat vauvallekin tärkeitä.

Vauvojen nukkuminen on varmasti yksi eniten koko perheen hyvinvointiin vauvavuonna vaikuttava asia ja siihen liittyy paljon tunteita. Toivon, että neuvoloissa alettaisiin aktiivisemmin ottamaan kantaa uniasioihin ja että tietoa vauvan unen tukemisesta annettaisiin jo odotusaikana. Kunnes näin tapahtuu suosittelen lukemaan esim. tuon Lauran kirjan tai Unihiekkaa etsimässä, mikä on itselläni vielä lukulistalla, mutta josta olen kuullut paljon hyvä. Kannattaa liittyä myös Facebookin Muksuperheen uni-ryhmään. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja vertaistukea nukkumisasioihin!

Huomaan, että mun on todella vaikea lopettaa tätä kirjoitusta, koska asiaa olisi niin paljon… aiheesta ehkä siis myöhemmin vielä lisää. Mistä vauvan unen tukemiseen liittyvästä asiasta haluaisit kuulla enemmän?

2 Comments

  • Maija

    Moi, oliko tuo kurssilla opetettu asia ettei vauva saisi nukkua ”liian pitkiä pätkiä” päivisin? Mikä ajatus siinä on taustalla ja riippuuko se jotenkin vauvan iästä? Meillä 3,5kk ikäinen hyvä nukkuja jonka olen antanut päivisin nukkua kerralla niin pitkään kuin nukuttaa, myös 3-4h pätkiä enkä ole huomannut vaikutusta yöuniin. Vauvan herättely on itselle tosi vaikeaa, siihen tuli joku kammo sairaalassa kun vauvaa piti herätellä keltaisuuden johdosta kellon tarkasti syömään ja toinen olisi halunnut vain nukkua…

    • Enna

      Moikka Maija,

      Ei ole kurssilta, vaan muistaakseni mega-päikkäreitä neuvottiin välttämään tuossa Lauran Voit nukkua-kirjassa. Taustalla on ajatus siitä, että vauvan luontainen pisin unijakso ohjattaisiin näin yöajalle, kun se vastasyntyneellä voi luonnostaan olla aluksi vaikka keskellä päivää. En ole tietoinen että pitkillä päikyillä olisi muuten mitään väliä ja esim. nyt oman vauvan kohdalta kun pisin luontainen unijakso sijoittuu jo yölle, en usko että tällä on kauheasti enää merkitystä. Ja mitään varsinaista herättämistä en ole koskaan harrastanut. Olen vain pitänyt huolen, että emme esim. vaunuile yli 2h pätkiä kerrallaan. Näin vauvan päikkärit eivät ole ikinä venyneet sitä pidemmiksi.

      Kiva kuulla että teillä nukutaan hyvin sekä yöllä, että päivällä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *