Julkisilla liikkuminen

Tämä jos joku kannattaa aloittaa heti kun vain kykenee. Samoin kun ihan ekat vaunukävelyt jännittivät, niin myös eka kerta bussissa ja ratikassa jännitti myös aivan sairaasti =) Mulle oli myös tärkeää, että mieheni oli ekoilla kerroilla messissä, uusia tilanteita on helpompi käydä läpi yhdessä. Hieman pelkäsin miten homma lähtee luistamaan, sillä meillä ei ole autoa (eikä toivottavasti tule olemaan, ainakaan omaa. Onneksi uudet auton vuokraus-, ja käyttömahdollisuudet kehittyvät koko ajan). Liikkuminen on kuitenkin mennyt ihan superhyvin. Olen kokenut julkisillaliikkuja eli sinänsä tuttua puuhaa, mutta kyllä toi rattailla liikkuminen tuo ihan oman vivahteensa. 

Pelkäsin hieman kauhutarinoita, joissa ihmiset tunkevat neuvomaan ja arvostelemaan, jos lapsi inahtaakaan bussissa tai jos olemme muiden tiellä. Ehkä siksi otinkin jo aluksi kunnon kovisasenteen ja päätin, että vaikka vauva kuinka itkisi niin mehän ei kulkuvälineestä poistuta. Jos jotain häiritsee niin voi poistua itse. Tää oli ihan hyvä ajattelukeino, koska muutamat itkut on kuitenkin näiden kuukausien aikana ratikassa tai bussissa itketty vauvan toimesta. Eikä se mitään haittaa. Onhan se nyt tietty kaikille tukalaa kun yksi kiljuu, mutta sellaista se elämä nyt vaan on.

Muutama huomio itselle tuli mieleen jaettavaksi

• Ratikassa ja junassa syliinotto onnistuu ihan hyvin, esim. jos on pakko syöttää tai rauhoitella. Bussissa taas ei oikein pysty, kuskit ajavat yllättävän kovaa ja monesti jarrutukset ovat aika voimakkaita. 
• Kannattaa varautua siihen, että bussissa on jo muutamat vaunut ettekä mahdu sisään. Mulle on käynyt tämä vain muutaman kerran, mutta ei siis kannata ihan viime tinkaan jättää liikkumista, jos aikataulu on tiukka.